•  

Varaa nyt

1. Valitse laji

1. Ota yhteyttä

3. Jalkapallokentän varaaminen onnistuu vain puhelimitse. Haluamme varmistua että tekonurmikentän kaikki palvelut (alkuverryttelytilat, pukukopit, lajisi vaatima kalusto) ovat käytössäsi.

Jalkapallokentän varaukset ja tiedustelut:

Elina Kaukojärvi, avainasiakasvastaava

+358445846518

1. Ota yhteyttä

3. Padel-kentän varaaminen onnistuu vain puhelimitse. Ole reippaasti yhteydessä asiakaspalveluumme, niin katsotaan ensimmäinen sinulle sopiva vapaa aika!

Padel-kentän varaukset ja tiedustelut:

Kisakallion vastaanotto

(019) 31511

1. Ota yhteyttä

3. Tennis-kentän varaaminen onnistuu vain puhelimitse. Ole reippaasti yhteydessä asiakaspalveluumme, niin katsotaan ensimmäinen sinulle sopiva vapaa aika!

Tennis-kentän varaukset ja tiedustelut:

Kisakallion vastaanotto

(019) 31511

1. Ota yhteyttä

Jäähallin varaaminen onnistuu vain puhelimitse,
koska haluamme varmistua että halli on miehitetty ja kaikki palvelut (alkuverryttelytilat, pukukopit, lajisi vaatima kalusto) ovat käytössäsi.

Jäähallin varaukset ja tiedustelut:

Jenni Korhonen, avainasiakasvastaava

+358 44 584 9122

1. Ota yhteyttä

3. Beach volley -kentän varaaminen onnistuu vain puhelimitse. Ole reippaasti yhteydessä asiakaspalveluumme, niin katsotaan ensimmäinen sinulle sopiva vapaa aika!

Beach volley -kentän varaukset ja tiedustelut:

Kisakallion vastaanotto

(019) 31511

1. Valitse saapumispäivä

Valittuna:
Valitse saapumispäivä
Hakutuloksia (0 kpl)
Vapaana
Valittuna
<< Uusi haku

Tapahtumakalenteri

Tapahtumatyypit

Voit suodattaa tapahtumia valitsemalla yhden tai useamman tapahtumatyypin. Saat lisätietoa tapahtumasta klikkaamalla sitä kalenterissa.

syyskuu 2020

ma ti ke to pe la su
31. 1. 2. 3. 4. 5. 6.
7. 8. 9. 10. 11. 12. 13.
14. 15. 16. 17. 18. 19. 20.
21. 22. 23. 24. 25. 26. 27.
28. 29. 30. 1. 2. 3. 4.

Sanni Niva, kolmannes vuosisataa Kisakallion keittiössä

”Pula-ajan jälkeen osattiin syödä”

”Ruokakulttuurissa ja ruokailukäyttäytymisessä on tapahtunut ehkä se suurin muutos urheiluopistoilla verrattuna alkuaikoihin. Ne ovat muuttuneet huonompaan suuntaan”, sanoo Sanni Niva, joka ensin keittäjänä, emäntänä ja pääemäntänä vastasi 33 vuotta Kisakallion ruokahuollosta, ensin Karhusaaressa ja sitten uudessa paikassa Lohjalla. ”Pula-ajan jälkeen osattiin syödä, nyt pannaan ruokaa roskiin lautaselta, kun otetaan liikaa. Se on melkein itkettävää”, Sanni Niva täräyttää kiertelemättä.

Juuri ennen haastattelua Sanni on palannut hiihtolenkiltä Lohjanharjulta, ikää mittarissa on jo 80. ”Oikein pelottaa kun kunto on vielä niin hyvä tässä iässä, kaikki hyvä kun loppuun aikanaan, Sanni sanoo, mutta lisää että ”ikä on kuitenkin vain numero”. Hänen aloittaessaan Karhusaaressa tuo ikänumero oli 25.

 

 

Lapista kotoisin oleva Sanni oli aluksi se tytär, joka huolehti vanhemmista, mutta sai sitten Tuusulaan asettuneelta vanhemmalta sisareltaan tiedon Karhusaaren keittäjän paikasta. Sanni sai paikan ja tuli Karhusaareen vuonna 1964, ehti olla siellä keittäjänä kaksi vuotta ennen siirtymistään Lohjalle. ”Silloin Karhusaaressa ruoka oli ravitsevaa, mutta hyvin yksinkertaista kotiruokaa. Kaikki tehtiin ilman apuvälineitä, juurekset kuorittiin ja laitettiin. Meitä oli neljä keittiöllä, työaikaa tai päivän pituutta ei juuri laskettu kahdeksassa tunnissa, vapaapäivä oli sentään viikossa. Jos tarvetta oli, oltiin ylityössä, mutta kukaan ei edes ajatellut että siitä saisi palkkaa”, Sanni naurahtaa alkuvuosien muistoille.

”Aterialla oli vain yksi ruoka ja aamiainen tosi vaatimaton, vain juusto, leipä ja puuro. Tosin asiakaskuntakin oli aika erilainen; Karhusaaressa olivat vain ne, jotka muodostivat ns. pitkän kolmen kuukauden kurssin. Lisäksi olivat kesäkurssit ja talvella kuntokurssit, lähinnä Helsingin naisvoimistelijoita.”

 

Vanhan Kisakallion tavallisimmat ruuat olivat jauhelihasta: mureke, kastike ja lihapyörykät.

 

Miten sitten aina niukka budjetti saatiin riittämään edes ”vähään”? Sanni Niva sanoo että budjetointi ei hänelle kuulunut mitenkään, vaan siitä vastasi Pentti Arajärven täti Inkeri Arajärvi. ”Kun oli jotain erikoisempaa, kuten Tahkon hiihto, niin Inkeri vain jyrähti että soppaa pitää riittää. Ja kyllä sitä aina jouduttiin jatkamaan, jos millä konstein, kun ei tahtonut riittää. Aina toki leipää pöydässä oli.”

Aamupalalla oli tietysti myös joko kahvia tai teetä. Lounas oli kotiruokaa ja kotikalja tehtiin myös aina itse. ”Vanhan Kisakallion tavallisimmat ruuat olivat jauhelihasta: mureke, kastike ja lihapyörykät. Joskus oli palapaistia, keittoja, laatikoita tai karjalanpaistia. Sunnuntaina yritettiin laatia aina vähän parempi lounas.” Päivällinen oli aika tavalla samanlainen, mutta keittoja oli enemmän, makkarakeittoa, kesäkeittoa, siskonmakkarakeittoa tai hernesoppaa. Kala oli pääsääntöisesti silakkaa, joko kokonaisena paistettuna tai pihveinä.

Kotiruoka oli ravitsevaa, eikä silloin allergioista puhuttu. ”En muista yhtään tapausta laktoosi-intoleranssia puhumattakaan keliakiasta. En osaa sanoa onko se ihan todellista tänä päivänä. Vakavia allergioita on nyt kaikille lisäaineille ja ne on vaikeampi hallita”, Sanni Niva pohtii. Vaan tokihan Karhusaaressa joskus herkuteltiinkin. ”Kanttiinimyyntiä oli kesäaikana ja sitten tehtiin munkit. Kanttiinissa oli joku Seija Toivosen kaltainen ihminen. Hän oli valiojumppareita ja ainakin kahtena kesänä munkkimaisterina, paistoi munkit ja oli kanttiinissa, jossa ei sitten juuri muuta myyty, talvella en muista että olisi ollut mitään.”

Kaarina Karia ei Sanni Niva muista Karhusaaren keittiössä tavanneensa. ”Alhaalla oli keittiö ja muutama oppilashuone sekä kolme pienempää keittiöhenkilökunnan huonetta. Raput veivät yläkertaan, jossa oli niin kutsuttu tornihuone, Kaarina Karin huone. Hän oli korkeasti koulutettu ja kauhean herttainen, mutta etäinen. Hän kutsuikin meitä palvelijoiksi”, Sanni Niva naurahtaa. Olennaista keittiöväelle oli että kukaan ei silloin moittinut ruokaa, eivät 15- 20- vuotiaatkaan, elettiin sodanjälkeistä aikaa vielä 1960-luvulla. ”Kukaan ei kitissyt, ne tulivat vasta myöhemmässä vaiheessa”, Sanni korostaa.


Ihanimmat asiakkaat - keski-ikäiset miehet

Myös Sanni Niva muistaa muuton Lohjalle hirveänä ruljanssina, koska ensimmäinen kurssi tuli jo muuttoa seuranneena päivänä. ”Kun tila oli ostettu, Lohjalla kävimme jo ennen muuttoa hakemassa Karhusaareen omenoita, perunoita ja marjoja. Pimeällä mentiin ja tultiin, tie oli ihan kauhea. Silloin ajattelin että sinne en ikinä lähde ja hainkin jo toista paikkaa, jota en kuitenkaan saanut. Mutta kun toiminta lähti kunnolla käyntiin, niin enemmän se sitten oli ilo kuin suru”, Sanni kuvaa.

Aloituksen kannalta oli osuvaa että hallituksessa oli mukana Tellervo Hakkarainen, talousopettaja. ”Hän oli ainakin yksi keittiötilojen suunnittelijoista. Siellä oli kylmiö ja pieni yleiskone, se tuntui silloin ihan loistavalta eteenpäin menolta.”

Kaiken aikaa kuitenkin vaatimukset lisääntyivät toiminnan kasvaessa. ”Tuli erilaisia kursseja ja sitten varsinkin kun tultiin valtionavun piiriin ja miehet tulivat mukaan kuvioon, lento- ja koripallojoukkueet, kaikki alkoi muuttua. Edelleen aamiaiset olivat sen verran niukkoja että niistä hiukan vitsailtiin. Kehtaan kyllä sanoa että sekin aika lailla muuttui kun tulin vastuuseen. Entinen emäntä lähti pois 65-vuotiaana ja siitä lähtien olin pääemäntänä, 22 vuotta kaikkiaan”, Sanni Niva sanoo.

 

 

Ruokatrendien muutoskin tietysti tapahtui ainakin vähitellen. ”Ne alussa kuvatut jauheliharuuat ja muut säilyivät listalla samanlaisina koko ajan, mutta mukaan tuli myös juhlavampia pataruokia kuten Burgundin pataa ja niin edelleen. Sitten tuli varmaan 1970-luvun lopussa broileri. Sitä ennen jo vuonna 1975 tehtiin ruokia kanasta ja itse asiassa jo vanhassa Kisakalliossakin kanoista keiteltiin muun muassa vatkulia. Broileri muutti ruokalistaa paljon, mutta aika lailla tehtiin pyhäruuaksi ulkofilettä ja uunipaisteja. Firmoille tehtiin aina eri vaihtoehtoja, joista valitsivat. Joka aterialla oli myös jälkiruoka, aika paljon marjoista tehtyjä.”

”Ja jo minunkin aikanani takasin varmaan kymmenen vuotta että oli yksi lämmin kasvisateria päivässä. Lisäksi aina kolme salaattia, jotka valmistettiin aina itse. Nykyisinhän on trendinä että raaka-aineet ovat erikseen, ettei tule paljon tähteitä. Silloin pääruuasta riippuen saattoi yksi salaateista olla vahvempi, esimerkiksi kana- tai kalasalaatti”, Sanni Niva korostaa.

”Kun lähdin Kisakalliosta, oli keittiössä minut mukaan lukien kahdeksan henkeä. Karhusaaresta väkimäärä siis tuplaantui, mutta samalla asiakasmäärä siitä moninkertaistui. Varsinkin keväät olivat joskus vallan kauheat, kun majoituksessa oli vakituiseen toistasataa ihmistä ja heidän lisäkseen päiväkävijöitä ja koulutuksessa firmoja. Viikonvaihteessa saattoi olla viiteen tai kuuteen paikkaan eri iltapala, jopa joku illallinen kabinettiin. Työlistan laatiminen oli aika ruljanssia, joskus saattoi saada ylimääräisen ihmisen kiireapulaiseksi”, Sanni Niva muistelee. ”

Minun vastuullani oli myös kahvio ja siellä kaksi henkeä. Sinne ehdittiin leipoa vain silloin kun muutenkin tehtiin pullaa. Kahvioapulaiset olisivat tietenkin voineet leipoa, mutta eivät oikein osanneet.”

Mitään kovin kummallista toivetta Sanni Niva ei muista uraltaan. ”Ei edes Kallu Tuominen toivonut mitään erityistä pihvinpaisto-operaatioiden aikaan, oli kyllä hyvä tyyppi. Sen voinkin sanoa että ihanimmat asiakkaat olivat keski-ikäiset miehet, jotka joutuvat paljon syömään ulkona työnsä vuoksi. Kun he olivat meillä kursseilla, niin aina kävivät keittiöllä kiittämässä, saivat mielestään kunnon kotiruokaa”, Sanni sanoo. ”Hankalimpia olivat sitten nämä 15 -20-vuotiaat ja tietyn ikäinen nainen, joka aina vinkuu ja vonkuu, kun ei voi syödä sitä tai tätä.”

 

Ruokailukäyttäytymisessä on tapahtunut se suurin muutos, eikä aina parempaan suuntaan.  

Sanni Niva mukaan ”vinkuminen ja vonkuminen” alkoi joskus 1980-luvun puolivälin jälkeen, kun tulivat kasvisruokailijat. ”Sanoinkin heille että siellä on varmasti aina yksi kasvisvaihtoehto, josta saa vatsan täyteen ja osahan söi myös kalaa. Muun muassa suunnistaja Liisa Veijalainen oli aika usein perheliikuntakurssilla Mikko-poikansa kanssa heinäkuussa, enkä ikinä tiennyt että hän on kasvisruokailija ennen kuin hän jossain haastattelussa totesi paljon opistoja kiertäneenä aina löytäneensä sopivaa. Ja se on kyllä tosi kaikissa urheiluopistoissa”, Sanni korostaa.

Sannin mieleen nousee aina myös muuan yksi pitkän kurssin kasvisruokailija poika, jolle piti aina tehdä jotain soijasta ja muusta, haki joskus jopa oikein keittiöltä, kun ei muuten löytänyt. ”Kerran oli sitten ruokana Lindströmin pihvejä ja satuin näkemään miten tämä Petteri lastasi niitä lautaselle. Sanoin että nyt se sinun kasvisruokailusi loppui tähän, ne punajuuret niissä ovat oikeastaan vain väriksi. Ei käynyt sen jälkeen enää kyselemässä olisiko hänelle mitään”, Sanni Niva nauraa.

Kuten Sanni Niva jo alussa mainitsi, ruokailukäyttäytymisessä on tapahtunut se suurin muutos, eikä aina parempaan suuntaan. ”Olen kuullut että tilataan erikoisruokavalioita, mutta kun muu ruoka näyttää paremmalta, syödäänkin sitä ja erikoisannokset menevät haaskuuseen. Niiden tekeminen teettää kuitenkin mielettömästi töitä ja se harmittaa, jos niitä ei käytetä”, Sanni muistuttaa ja lisää: ”Voin sanoa että kukaan ei voi kotonaan valmistaa sellaisia ruokia kuin opistoilla tarjotaan. Se on niin monipuolista ja ravitsevaa että yhden kunnon aterian syöminen varmasti tuottaa riittävästi energiaa seuraavaan saakka.”

Ehkä suurin muutos vuosien saatossa on ollut aamiainen. ”Meilläkin oli aina aamulla lämpimät sämpylät, jotka tehtiin illalla valmiiksi kylmiöön pellin päälle ja sitten lämmitettiin. Hiivaleipä leivottiin myös itse aina loppuun saakka.  Puurot vaihtelivat, oli monenlaisia leikkeitä, juustoja, marjoja, hedelmiä, tuoremehuja ja jugurtteja”, Sanni luettelee.

”Nythän Kisakallio on paisunut kuin pullataikina Tarkkasen ja Hollon aikana”, kehuu kolmannes vuosisataa Kisakallion ruokaperäsintä kääntänyt Sanni Niva.