•  

Varaa nyt

1. Valitse laji

1. Ota yhteyttä

3. Jalkapallokentän varaaminen onnistuu vain puhelimitse. Haluamme varmistua että tekonurmikentän kaikki palvelut (alkuverryttelytilat, pukukopit, lajisi vaatima kalusto) ovat käytössäsi.

Jalkapallokentän varaukset ja tiedustelut:

Elina Kaukojärvi, avainasiakasvastaava

+358445846518

1. Ota yhteyttä

3. Padel-kentän varaaminen onnistuu vain puhelimitse. Ole reippaasti yhteydessä asiakaspalveluumme, niin katsotaan ensimmäinen sinulle sopiva vapaa aika!

Padel-kentän varaukset ja tiedustelut:

Kisakallion vastaanotto

(019) 31511

1. Ota yhteyttä

3. Tennis-kentän varaaminen onnistuu vain puhelimitse. Ole reippaasti yhteydessä asiakaspalveluumme, niin katsotaan ensimmäinen sinulle sopiva vapaa aika!

Tennis-kentän varaukset ja tiedustelut:

Kisakallion vastaanotto

(019) 31511

1. Ota yhteyttä

Jäähallin varaaminen onnistuu vain puhelimitse,
koska haluamme varmistua että halli on miehitetty ja kaikki palvelut (alkuverryttelytilat, pukukopit, lajisi vaatima kalusto) ovat käytössäsi.

Jäähallin varaukset ja tiedustelut:

Jenni Korhonen, avainasiakasvastaava

+358 44 584 9122

1. Ota yhteyttä

3. Beach volley -kentän varaaminen onnistuu vain puhelimitse. Ole reippaasti yhteydessä asiakaspalveluumme, niin katsotaan ensimmäinen sinulle sopiva vapaa aika!

Beach volley -kentän varaukset ja tiedustelut:

Kisakallion vastaanotto

(019) 31511

1. Valitse saapumispäivä

Valittuna:
Valitse saapumispäivä
Hakutuloksia (0 kpl)
Vapaana
Valittuna
<< Uusi haku

Tapahtumakalenteri

Tapahtumatyypit

Voit suodattaa tapahtumia valitsemalla yhden tai useamman tapahtumatyypin. Saat lisätietoa tapahtumasta klikkaamalla sitä kalenterissa.

syyskuu 2020

ma ti ke to pe la su
31. 1. 2. 3. 4. 5. 6.
7. 8. 9. 10. 11. 12. 13.
14. 15. 16. 17. 18. 19. 20.
21. 22. 23. 24. 25. 26. 27.
28. 29. 30. 1. 2. 3. 4.

Kun lattia oli valttia…

Miesten maajoukkuekoripalloilussa on Suomessa koettu kaksi kertaa poikkeuksellisen suurta huumaa; vuonna 1967 ja seuraavan kerran 50 vuotta myöhemmin 2017 kotimaassa EM-turnauksen aikana. Menestys tietysti tuo aina lisähuumaa, mutta näiden kahden tapahtuman taustalta löytyy myös yksi yhteinen ja varsin yllättävä tekijä: Kisakallion urheiluopisto, naisvoimistelun ja -urheilun edelläkävijä. Miten se nyt on mahdollista, miesten maajoukkueestahan on kysymys?

Salaisuus löytyy matalalta, sanonnan mukaisesti ja ihan kirjaimellisesti ainakin lähes ruohonjuuritasolta. Kisakallion valttina on ollut palloilijoille ja erityisesti koripalloilijoille sopiva lattia, jonka avulla Kisakallio pystyi jo puoli vuosisataa sitten lumoamaan koripalloilijat. Lattia taas ei olisi koskaan Kisakallion valtiksi kehittynyt ilman naisten, erityisesti silloisen rehtorin Anneli Nokkalan ennakkoluulottomuutta opiston kehittämisessä. Kisakalliossa on myös miehiä onnistuttu käyttämään hyödyksi monella keinolla, kuten tässäkin juttusarjassa on useaan otteeseen todistettu.

Suomalaisen koripalloilun legendaarinen valmentaja oli 1960-luvulla Kallu Tuominen, joka sittemmin tuli monellakin tavalla legendaariseksi, jo hakiessaan viimeiseen työhönsä olympiakomitean valmennuspäälliköksi. Hakemusteksti oli ytimekäs kuten Kallukin: ”Haen. Kallu.” Kallu valittiin ja syntyi ”valmentajien valmentaja”, joksi häntä myös kutsuttiin. Koripallomaajoukkueen keulassa Kallu johdatti ensin maajoukkueen vuonna 1964 Tokion olympiakisoihin ja sen jälkeen omiin EM-kisoihin apunaan tietysti toinen legenda, Robert ”Petteri” Petersen.

”Ehdimme kyllä olla koripalloilijoiden kanssa leireillä jo myös vanhassa Kisakalliossa Karhusaaressa, vaikka se olikin puhtaasti naisten voimistelukeskus”, muistelee elokuussa 92 vuotta täyttävä Kalevi ”Kallu Tuominen. ”Silloin koripalloilijat harjoittelivat leireillä, sekä maajoukkue että seurat, muun muassa Kuortaneella, Vierumäellä, Varalassa ja Pajulahdessa. Ne olivat keskeisimmät paikat, mutta ylivoimainen ykkönen oli Vierumäki, jossa etenkin maajoukkue harjoitteli ennen vuoden 1964 olympiakisoja”, Kallu taustoittaa.

Suuren muutoksen alkuunpanijaksi Kallu muistaa Kisakallion rehtorin Anneli Nokkalan, jonka hän oli oppinut tuntemaan opettaessaan Jumpalla tulevia voimistelunopettajia. ”Hänestä tuli niin tarmokas nainen kuin vain ikinä voi olla. En ihan tarkkaan muista missä tuli puheeksi että hän haluaa laajentaa Kisakalliota oikein kunnolla. Hän tuli kuitenkin juttelemaan kanssani ja sanoi, että on tällaisia ideoita ja niin lähti hallihanke liikkeelle.”

Menimme kokeilemaan lattiaa ja se sai heti valtavasti kiitoksia pelaajilta

Kallu muistaa ottaneensa niissä keskusteluissa esille miten Suomessa on urheiluopistoja kuin Vilkkilässä kissoja, mutta ”niissä kaikissa on samperin huono lattia”. ”Niillä lihakset sairastuvat, ei voi vetää pitkiä harjoituksia, koska jalat alkavat pettää. Niinpä sanoin Annelille että nyt huolehdit sinne halliin kaikkien aikojen sisäpalloilukentän lattian. Sanoin, että sen avulla saatte sinne pelaajia valtavasti ja Annelihan innostui asiasta kuten Anneli vain voi...”

Niin rakennettiin halli ja siihen upea lattia. Kallu ei lähde vannomaan että koripallomaajoukkue olisi sillä ensimmäisenä harjoitellut, mutta läheltä hänen mielestään liippaa. ”Menimme kokeilemaan lattiaa ja se sai heti valtavasti kiitoksia pelaajilta. Lattiassa oli riittävä kimmoisuus ja kuitenkin se piti hyvin. Puumateriaalia taisi tulla Venäjältä tai silloin Neuvostoliitosta ja oli todella laadukasta.”

Kallun mukaan lattian takia syntyi aluksi urheiluopistojen välille kitkeryyttäkin Kisakallion hallin lattian saadessa niin paljon ylistystä ja kaikkien palloilijoiden, muidenkin kuin koripalloilijoiden alkaessa haluta sinne harjoittelemaan. Halli ja ennen kaikkea lattia olivat hyvät, yhä vieläkin 50 vuoden jälkeen kokonaisuus on toimiva ja sopii hyvin Kisakallion nykyiselle hupputuotteelle rytmiselle kilpavoimistelulle. ”Onhan tietysti aika tarkkaan 50 vuotta ensimmäisen hallin jälkeen rakennettu Susi Training Center tietysti harjoitusolosuhteiltaan vertaansa vaille”, Kallu Tuominen sanoo.

  

Sienenpaistoa naapurin tyyliin

Mutta takaisin 50 vuoden taakse, jolloin miesten koripallomaajoukkue harjoitteli uudella lattialla aika lailla ennen vuoden 1967 koti-EM-kisoja. Kallu Tuominen oli oppinut tuntemaan hyvin Neuvostoliiton päävalmentajan Aleksandr Gomelskin, ystävyys oli saanut Gomelskin jopa kerran Moskovassa turnauksessa lahjoittamaan Kallulle tämän itsensä antikvariaatista valitseman taulun, joka yhä on Kallun kodin seinällä. ”Gomelski totesi silloin, että Neuvostoliiton maajoukkue tulisi mielellään harjoittelemaan ennen EM-kisoja Suomeen ja Kisakallioon ja kysyi voitaisiinko myös harjoitella yhdessä. Silloin teimme suunnitelman, jonka mukaan harjoittelimme kaksi tuntia sekä aamu- että iltapäivällä ja he samalla tavalla, ja joka ilta olisi harjoituspeli. Se oli pelaajille aika kova urakka”, Kallu muistaa.

Kallu korostaa että silloin Neuvostoliiton maajoukkueen tulo Kisakallioon oli ”helvetillinen tapaus kokoluokaltaan”. ”Silloin sen julkisuuden kanssa piti olla pirun varovainen, vaikka emme me esimerkiksi mistään loikkauksista tienneet. Mutta sen me tiesimme että itäblokin joukkueet tullessaan länteen syövät aivan valtavasti, koska eivät yksinkertaisesti saaneet vastaavalla tavalla ravintoa kotimaassaan.” Samalla tavalla myös osa suomalaisista söi itsensä löysään kisakuntoon päästessään olympiakisoihin suureen ja rikkaaseen Yhdysvaltoihin vuonna 1960 Squaw Valleyssa.

Kallun mukaan Kisakalliossa palvelu oli silloin aivan loistavaa. ”Ruoka oli tavallista, mutta sitä oli riittävästi ja se oli hyvää. Henkilökunta eli vahvasti mukana. Oli vahva PR-voitto saada neuvostoliittolaiset vieraaksi.” Ruoka oli siis hyvää, mutta aivan riittävästi sitä ei sitten kuitenkaan ollut, sillä Kallulle tultiin pian sanomaan että neuvostoliittolaisten käytävässä on aina iltaisin lähes jatkuvasti, hyvä, mutta kummallinen tuoksu. Kallu sai tehtäväkseen selvittää Gomelskilta, mikä oli tuoksun alkulähde. ”Gomelski kertoi että heidän pojat painuvat aina illalla sieni- ja marjametsään ja paistavat iltaisin omissa huoneissaan sieniä, joita ei ollut heille riittävästi opiston pöydässä. Gomelski tietysti kysyi että haittaako se tuoksu, johon totesin että ei tietenkään”, Kallu kertoo.

Sienten lisäksi neuvostopelaajat paistoivat lettuja ja söivät marjojen kanssa. Samalla Kallulle selvisi että neuvostoliittolaiset koripalloilijat olivat lähes kaikki aikamoisia luontoihmisiä ja aina leireillä pyrkivät hakemaan jotain nimenomaan luonnosta, mikä Kallun mukaan oli hyvin ihailtava piirre.

Kallu muistaa harjoittelun Kisakalliossa Neuvostoliiton kanssa olleen mielettömän onnistunut kokonaisuus. ”Luulen että koripallomaajoukkue on ollut ensimmäinen, jolla on tällä tavalla ollut leirillä harjoitusvastustaja. Leiri kesti kymmenen vuorokautta ja joku tuli sanomaan että eikös tätä harjoittelua ole hiukan liikaa, pojat eivät enää ole kunnossa EM-kisoissa. Mutta me olimme harjoitelleet erittäin kovaa jo muutaman vuoden, joten sitä pelkoa ei ollut. Tärkeää oli saada riittävän kova vastustaja valintoja ajatellen.”

Kallun mukaan yleensä aamulla oli kova, mutta ei niin pitkä harjoitus, iltapäivällä heittelyä ja syöttelyä ja illalla harjoituspeli. ”Silloin joka ainoa äijä tiesi että tässä pelataan paikasta EM-joukkueessa. Ne olivat kovia matseja, vastassa sen hetken Euroopan paras ja todennäköisesti maailman toiseksi paras joukkue. Totta kai myös neuvostoliittolaisille oli tärkeää päästä joukkueeseen, koska se tiesi välittömästi nappulaa, mahdollisuutta kaupankäyntiin ja tuliaisten viemiseen kotiin.”

Kokonaisuutena Kisakallio oli siihen aikaan, kun halleja oli kovin vähän, suomalaisen joukkuepalloilun mekka

Kallun valmennusryhmään kuuluivat Kisakalliossa Petteri Petersen ja jossain vaiheessa myös Turpeisen Matti. ”Ei ollut lääkäriä, ei fyysistä valmentajaa, ei psyykkistä valmennusta tai hierojaa, jotka nykyisin ovat välttämättömiä. Jos jotain tapahtui, mentiin Lohjan sairaalaan, jossa Anneli Nokkalan mies oli lääkärinä. Hän oli kauhean mukava kaveri ja hoiteli siellä lukemattomat kerrat esimerkiksi koripalloilijoita. Hän oli myös meille ilmainen, Kisakallion naiset ovat aina osanneet käyttää miehiään jopa häikäilemättömästi hyväksi.”

Suomen ensimmäinen ”koripalloammattilainen” Teijo Finneman muistaa Kisakalliosta erityisesti sen, miten harjoituksista pääsi suoraan uima-altaaseen ja siitähän tuli aina kisa kuka nopeimmin. Kerran Jorma ”Pilkku” Pilkevaara hyppäsi vahingossa suoraan altaan matalaan päähän, kolhaisi päänsä ja joutui Lohjalle paikkailtavaksi. Kulut piti saada vakuutukseen ja Pilkku selitti vamman tulleen harjoituksissa kaverin kyynärpäästä. Lääkäri oli naureskellut että ”onpa aika iso kyynärpää jollakin...”

Kallu Tuominen korostaa että ”kokonaisuutena Kisakallio oli siihen aikaan, kun halleja oli kovin vähän, suomalaisen joukkuepalloilun mekka”. ”Hallit olivat yleensä pieniä ja oli kaikenlaisia lattiakokeiluja kuten karvamatto, joka poltti aina kaatujan ihon kunnolla.”

Keskittyminen laatuun lattian tekemisessä oli oiva veto Kisakallion hallia rakennettaessa. Myös Neuvostoliiton maajoukkueen saaminen sinne harjoittelemaan oli tärkeää aikana, jolloin urheilussa riitti ristiriitoja. Kallu kokeekin Neuvostoliiton maajoukkueen tulon Kisakallioon suuren luokan PR-voittona. ”Vaistosin myös poliitikkojen tyytyväisyyden siihen että saimme ’veli-venäläiset’ sinne. Se oli sen ajan liennytystä”, Kallu korostaa.

Nyt 50 vuotta myöhemmin Susi Training Center on yksi Euroopan parhaista, ellei paras harjoituskeskus jossa Suomen koripallomaajoukkueet pelaavat tänä vuonna mm. 38 koripallon maaottelua, kymmenien leirien lisäksi.