LUNA SAILING TEAM

Perjantaina kisareissumme näytti alkavan kaaoksessa. Passi hukassa, viime hetken paniikkishoppailuja ja Vuosaaren satamassa eksymisseikkailuja. Finnlinesin ystävällisessä huomassa kuitenkin rentouduimme välittömästi ja totesimme yleisen reissufiiliksemme olevan mitä mainioin. Heti laivaan astuttuamme punnitsimmekin itsemme ja totesimme painotilanteenkin olevan erinomainen. Hyvillä mielin siis Finnlinesin seisovaan pöytään kevyelle illalliselle. Matka taittui varsin rauhallisesti Itämeren aavoista nauttien. Päivää kuluttettiin kuntosalilla, saunassa ja kylvyssä. Iltapäivästä kokoonnuimme kabinettiin sääbriiffiin Traunseen olosuhteista, jotka kieltämättä vaikuttavat haasteellisilta.

Traunsee sijaitsee Salzburghista itään ollen Garda-järven tyyppinen alppijärvi. Kisasatamamme sijaitsee järven eteläpäädyssä idyllisessä Ebenseen kylässä.

Haastaviksi olosuhteet tekevät jylhät vuoret, jotka nousevat jyrkästi korkeuksiin suoraan järven laidoilta. Itse kylä on 425 m korkeudessa ja ympäröivät huiput ovat noin 1600-1800 metrissä. Traunsee on varsin kapea pohjois-etelän suuntainen järvi näiden vuorten välissä. Aurinkoisella säällä vuorten seinämät lämpenevät voimakkaammin kuin vesi luoden järvelle ns. termisen tuulen, joka on melko tasainen niin voimakkuudeltaan kuin suunnaltaan. Tällaisissa normaaliolosuhteissa järvellä tuulee päiväsaikaan pääsääntöisesti pohjoisesta, tyyntyy alkuillasta täysin ja yötuuli tulee etelästä. Kapeudestaan johtuen vuoren seinämien aiheuttamat tuulen kääntymät ja voimakkuuden muutokset ulottuvat rata-alueelle, mikä lieneekin tärkein opeteltava asia. Milloin haluamme vuoren ”imuun” ja milloin pois, milloin mennä länsilaidasta ja milloin idän kautta? Pilvisellä säällä terminen tuuli ei ota kehittyäkseen luoden tuuliolosuhteista varsin epävakaat. Länsituulella rata on todennäköisesti keskellä järveä, joka on huomattavasti matalampaa aluetta kuin eteläpääty. Näin ollen laidat eivät ”ime”, mutta kukkuloilta laskeutuva tuuli heittelehtii järven selällä hyvinkin arvaamattomasti. Erityislaatuiset, mutta mielenkiintoiset tuulet tiedossa!

Kisakylään saavuttuamme rekisteröidyimme, mittasimme itsemme ja purjeemme. Totesimme olevamme huipputiimi optimoinnin suhteen. Niin miehistöpaino kuin purjeet olivat just-eikä-melkein. Vene veteen, masto pystyyn ja lounaalle. Leppoisaa virittäytymistä kisaan. Öisen ajotaipaleen jälkeen unikin maistui aikaisin.

Aamulla kipparikokoukseen ja vesille. Tarkoituksena oli päästä purjehtimaan tune-up-race, mutta kevyen kelin ja shiftailevan tuulen vuoksi rataa ei saatu rakennettua. Tutkailimme silti rata-aluetta ja sen ilmiöitä hetken aikaa vesillä todetaksemme saavamme siitä selkoa juurikaan. Illalla epätoivoisesti kahlailimme sääkarttoja läpi ennusteiden näyttäessä todella huonolta seuraaville kisapäiville. Kisojen ensimmäinen lähtö päästiin ajamaan aikataulun mukaisesti tiistaina, mutta käytännössä kisat ajettiin kahtena viimeisenä päivänä. Tiistai ja keskiviikko kului pitkälti odotellen ja toiveita tuulen asettumisesta luoden, turhaan.

Torstaina vihdoin saatiin lähdöt ajettua. Jotta MM-arvo saadaan, on kisoissa ajettava vähintään viisi lähtöä. Tämä tietysti aiheuttaa paineita järjestäjille ja torstaina ajoimmekin poikkeuksellisesti 4 starttia päivässä. Kymmenen tuntia vesillä, neljä kisalähtöä, joihin kuului niin kevyen kelin purjehdusta kuin kunnon ukkosmyräkkä peukalonpään kokoisine rakeineen, vei kyllä mehut varmasti jokaisesta 180 purjehtijasta. Illalla fiiliksemme kiteytyi toteamukseen: väsynyt, mutta onnellinen. Erityisen onnellisia olimme lähtö lähdöltä parenevasta purjehduksesta ja pikkuhiljaa löytyneestä kevyen kelin vauhdista. Näin aikaiseen vuodenaikaan nähden meillä on jo paljon vesitunteja alla, mutta kaikki treenit olemme purjehtineet ilman treenikavereita ja edelliset kisalähdötkin ovat viime syksyltä. Rennolta ja skarpilta homma kuitenkin rupesi tuntumaan, jippii!

Kisan viimeinen päivä, perjantai, valkeni aurinkoisena ja kirkkaana. Josko vihdoinkin ns. normiolosuhteet syntyisivät Traunseelle. Ja kyllä vain, tuuli puhalteli koillisesta melko tasaisesta suunnasta noin 5m/s, ja pääsimme ajamaan vielä kaksi lähtöä. Kisamme totisesti huipentui loppua kohden ottaemme lähtövoiton MM-regatan viimeisestä startista! Mahtava tunne, ei voi muuta väittää!

Loppusijoituksissa tulimme 7. sijoittuen näin ollen myös parhaaksi suomalaiseksi venekunnaksi. Kisan voiton vei Tanskan Morten Nielsen DEN-533, toiseksi tuli Korsgaardin DEN-470 ja kolmannelta sijalta löytyi Traunseelta kotoisin oleva Stefan Frauser AUT-11. Muut suomalaiset purjehtivat sijoille 17. FIN-826, 22. FIN-892, 25. FIN-957 ja 48. FIN-955. Tulokset kokonaisuudessaan: http://www.profs.at/H-Boot-WM.1039.0.html

Vaikka aina löytyy parannettavaa ja virheitäkin tehtiin, olemme silti erittäin tyytyväisiä kisasuoritukseemme! Pitkää ja raskasta kotimatkaa kevensi fiilikset onnistuneesta MM-kisaregatasta! Tästä on hienoa jatkaa vielä edessä olevaan, pitkään purjehduskesään!